Vento, eli "Jetta mk3" project EkoTD
Lähetetty: 06 Marras 2012, 21:07
Wannabe Jetta mk3
Vuosimallia '98 oleva Vento ajautui minulle keväällä 2007 ja on siitä lähtien kokenut pikku hijaa kaikenlaista muutosta. Jostain kumman syystä auton "jenkittäminen" on ollut osana harrastusta ja pientä osaa tulee Atlantin ylitse aina silloin tällöin. Muuten tällaisessa ajoautossa on tyyli semmoinen herrasmiesmäisen sporttinen. Tätä kirjoittaessa mittarilukema huitelee jossakin 440tkm huitteilla ja lisää tulee koko ajan.
Listaa muutoksista perus CL-tasoon:
Alusta:
- Vogtland Coiloverit (olen todella tyytyväinen näihin, entiset olivat D2 street)
- Vahvistetut etutukivarret Audi TT:n umpikumipuslilla
- Vr6 levyjarrullinen ja vakaajallinen taka-akseli
- Strongflexin uretaanipuslat takana
- Takana 20mm levitystä per puoli kiinteänä
Jarrut
- 280mm etujarrut Audi S2:n Girling 60 tuplamäntäsatuloilla ja EBC yellowstuff-paloilla.
- 25,4mm jarrupääsylinteri
- Takana VR6-satulat normi levyillä ja EBC yellowstuff-paloilla.
- Teräspunosletkut ympäriinsä ja uusitut jarrulinjat
Ulkona
- Mk3.5 Cabrion pikkupeilit
- InPro tummat ajovalot releytettynä
- Ranskan mallin Hellan sumarit, tummat vilkut
- Venton orkkis VR6-lippa. Ehtinyt tosin ottamaan jo osumaa elämänsä varrella.
- Kontissa lukee Venton sijasta "Jetta"
- Etumaski maalailtu vähän poikkeavammaksi
- Ovenkahvat maalattu
Sisällä
- Vento VR6 Recaron sisusta
- Mk3.5 cabrion ratti joka on saanut alcantaraa päällensä Virossa
- USA-mallin keskikonsoli kokonaisuudessaan, eli takana myös mukiteline
- ICT kaaviovalaistu vaihdevatkain Neuspeedin vaihdevälin lyhentimellä
- VDO comfort lock keskuslukituksen kauko-ohjaus
- Jetta-alumiinilistat kynnyksissä
- W8 sisävalo
- IV-mallin Aurinkolasikotelo
- Kohtuu raskasta SQ hifiä.
- Ym. pientä hilpettä siellä täällä
Alla
- Kesällä 16x7" Porschen Teledialit Toyon T1R renkuloilla
- Talvella Rellun Speedline Turbinet 15" koossa ja Hakka5:lla
Konehuoneessa
- EkoTD
- Dubsonicin 2,5" rööri kahdella vaimentimella ja katin kuvatuksella
- 02m DRW 6-vaihteinen loota, alkuperäinen oli 020 loota koodia DFP
- Sachsin vakio 240mm kaksoismassapaketti
- 700x140x65 välijäähdytin 57mm ahtoputkistolla
- Avarrettu ilmanputsarikotelo
- Kerääjäsäiliö
- RSD konepellin pumput sun muuta kiiltävää hilpettä
Tulossa
- R32 pysäyttimet eteen? (Käy melkein bolt-on)
- Toinen nokka
- Uusi ahdistin tai vanhan muokkausta
- Paksummat vakaajat eteen ja taakse
- Porschen vanteita
- Jokavuotisia ruostetalkoita
Ekon historia, osa 1. Kohtaaminen
Kuten monilla tämän foorumin ihmisillä, satuinpa eräänä päivänä törmäämään monenkin tuntemaan dieseljogurttiin, eli Aki-76:een. Nimimerkki lienee tuttu kaikille jopa maailmanlaajuisesti ja silloin tällöin Akin käsistä on ilmestynyt vallan mielenkiintoisia kokoonpanoja. Tämä Jetan elämässä merkittävä hetki lienee tapahtunut heinäkuussa 2007, jolloin hain Akin purkuautosta osasia. Erittäin savuisissa porukoissa hetken pyörittyäni Akin dieselintuoksuiset jutut alkoivat jostain kumman syystä kuulostaa vallan mielenkiintoisilta ja silloisella Uudenkylän pajalla tuli vietettyä tovi jos toinenkin. Jetasta otettiin kaikki irti, mitä pikkuahtimen läpi järkevästi ja paikkoja hajoittamatta meni - ihan kivastihan se vakiohiluilla kulki.
Ekon historia, osa 2. Vihreää ja sinistä
Loppuvuodesta 2009 alkoi sitten ajatus Jetan koneen rakentamisesta, sillä 360tkm veivattu motori alkoi vuotaa sieltä täältä, joten tiivistysremontti olisi pitänyt ainakin tehdä. Työnantajan vapauttaessa puolet työajasta moottorin rakentaminen tuntui ihan mukavalta ja halvalta tekemiseltä. Tosin totuus loppusummasta ei ole paljastunut vieläkään, kun en ole uskaltanut sitä laskea.
Ensimmäiseksi lyötiin speksit pöytään, eli 40tkm vuosivauhtia ajettavassa autossa pitää olla ajettavuus ja kulutus kohdallaan. Akiltahan on tullut pääosin tehokkaita paketteja, mutta tämän projektin spekseiksi lyötiin 4l/100km ja 100kW tehoa. Ei mitään hirveitä siis, mutta tuollaisella paketilla vehkeet pysyvät varmasti nipussa ja kulutus on kohtuullinen. Eko-ajatusta pönkittämään mieleeni tuli heti otsikossa ja kuvissa näkyvä väritys. Tavoitteenahan oli saada eko kasattua Mantorppiin 2010 kesäksi. Loppupeleissä paketista tuli suurinpiirtein seuraava:
- AHU:n hoonattu ja linjaoikaistu lohko
- Uudempi TDi / SDi kampiakseli, syystä että kunkkupultti on 16mm ja alapyörän kiinnitys on D-mallisellä päällä, joka tarjoaa aaz:n vastaavaa huomattavasti kestävämmän ratkaisun. Lisäksi kohtuullisen tarkka tasapainoitus vauhtipyöräpaketin kanssa.
- Veivit ovat PD TDi:stä
- Uudet Mahlen männät keraamipinnoitteella
- SDI:n 360 voidellut kampuranlaakerit. Kaikissa laakeripinnoissa nanopinnoitteet.
- Custom apuakseli
- Girdle-levy tukevoittamaan lohkoa, vaikka teholla ei tämän kanssa tulla juhlimaan.
- Kytkin on Sachsin race-asetelma vakiolevyllä ja kevennetyllä vauhtiksella
- Uusi Vegen kansi, joka on kaivettu ja pinnoitettu keraamilla
- Ahtimeksi hyväksi havaittu Schwitzerin s1bg, joka on täysremontoitu ja keramisoitu
- AFN pakosarja
- Ahtimelta lähtee 2,5" downpipe auton alle. Hukkaporttiosasta erillinen pilli alas.
- Imusarja ACV muokattu yhdellä plenumilla.
- Ivecosta peräisin oleva 11mm pumppu, kierrokset 6000rpm ja 1.6td:n nokkalevy.
- Rempatut isorunkoiset aazin suuttimet, avautumispaine 175bar
- Uudet apulaitteet ja pikkuosat kaikin puolin.
Ekon historia, osa 3. Rakennustalkoot
Heti vuodenvaihteen maisemissa 2010 alkoi projekti tutkimalla Uudenkylän pajan hyllyjä. Sieltäpä löytyi AHUn lohko, joka lähti puhallukseen ja sai päällensä ekosinistä väriä. Lisäksi pieni hoonaus ja sen piti olla sillä hyvä. Puoli vuotta myöhemmin todettiin vähän toista...
Kansiaihioksi otettiin hyväksi todettu Vegemotor, josta Aki kevensi tarvittavan määrän tavaraa pois. Venttiilit ovat vakiot, tosin seetien muotoilua ja upotuksia harrastettiin.
Nokka on R-koneistuksen 1083 profiililla oleva tuote, 256 astetta ja muistaakseni 10,5mm nostoa.
Männät ovat vakiokokoiset uudet Mahlen tuotteet, jotka saivat keraamia niskaansa.
Ehkä vähän liioiteltua, mutta lohkon tukilevy tuli Akin pajan perinteiden mukaan asennettua. Kestäähän alakerta ainakin nipussa.
Ahtimeksi löytyi normipaketeissa erittäin hyväksi perusmutkaksi havaittu Schwitzerin S1BG. Ennen täydellistä huoltoa mallailtiin AFN:n pakosarjaa koneen kylkeen ja haettiin ahtimen asento mallailumoottorin avustuksella.
Ekon historia, osa 4. Vuosi lisää
Toukokuussa 2010 piti sitten alkaa lyömään pultteja momenttiin ja hommahan kaatui heti kättelyssä kampiakselin jumiutumiseen. Osat levälleen ja lohko kampuralinjan oikaisuun. Tässä välissä käytiin Mantorpissa vanhalla koneella ja luistavalla kytkimellä. Oma työtilannekin oli muuttunut hiljaiselosta lähinnä infernaaliseen kiireeseen, joten koko kesä meni Ruotsin reissun jälkeen ilman että koneelle tapahtui mitään. Tosin lohkon koneistusreissukin otti aikansa. Loppuvuodesta 2010 alettiin taas paneutumaan itse aiheeseen ja vuodenvaihteessa 2011 aloitettiin koneen kasaus uudelleen.
Apuakselit on todettu näissä vehkeissä sen verran herkäksi paikaksi, että päätin teettää oman version aiheesta. Tähän liitettiin ratas hajonneesta akselista ja hyvä tuli. Painoa on suurinpiirtein saman verran kuin originaalissakin.
Kone kasattiin tammikuussa 2011 nippuun ja kevät meni pikkuhilujen etsimisessä ja asentamisessa. Tarkoituksena oli semmoinen kohtuullisen pikainen viikon projekti, koska auto on ajoauto, eikä tykkää seisomisesta.
Toukokuun vaihteessa 2011 kone sitten vaihtui. Kelit suosivat ja Heinolasta Nastolaan pääsi moottoripyörällä, joten kulkeminenkaan ei ollut ongelma. Vanha pois, konetilan perusteellinen pesu, vaihdevisuston huolto sun muuta ja uutta sisään.
Viikonloppuna aloitettiin ajamalla vanhalla koneella sisään ja tasan viikon päästä oltiin hitsaamassa uuden koneen alasputkea kiinni putkistoon Dubsonicin pajalla. Arkipäivinä kerkesi hyvin käymään töissäkin ja illaksi tiesi mihin oli menossa.
Kuukausi sisäänajoa ja kohti Mantorppia. Ekon sähkömekaaninen pumppu 10mm nestepäällä ei oikein tuottanut muuta kuin savua vaihtelevan määrän. Kävin kuitenkin ratailemassa Mantorpissa tällä kokoonpanolla. Blingiä oli muidenkin ihasteltavaksi ja kulkua puuttui. Kuitenkin ihan palkitseva reissu puolentoista vuoden uurastuksen tuloksena.
Ekon historia, osa 5. Herkkyyttä
Elokuussa 2011 päätimme sitten kokeeksi vaihtaa Akin 11mm rungolla olevan Ivecon pumpun kiinni ja yhteen ääneen totesimme poistaneemme ongelman. Tosin tuon mörköpumpun säädöt olivat muuten jotain muuta kuin mitä tähän projektiin haettiin, mutta herkkyys oli jotain aivan uskomatonta. Minimisyötöillä sitten ajeltiin muutama kuukausi ja samalla hankin ihkauuden 11mm pumpun, joka kävi Ylivieskassa hoidettavana. Job done. Isosta pumpusta huolimatta kulutus on pysynyt vitosen huitteilla.
(Puoli tankkia ja 600+ kilometriä, ihan kiva...)
Tuon pumpun vaihdon jälkeen paketille ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, vaan sillä on lähinnä ajettu paikasta toiseen kärryn kanssa ja ilman. Osasyyllisenä projektihiljaisuuteen lienee ostamamme vuoden 1957 talo. Vuoden aikana mittariin ilmestyi palttiarallaa 40tkm ja sama tahti jatkuu. Suunnitelmissa on nyt kokeilla vielä vanhalla ahtimella yksi pakosarjan muutos ja nokan vaihto. Jos homma ei ala näillä skulaamaan, niin sitten vaihdetaan mutka astetta isompaan. Kuitenkin pitäisi se käyttöauto-ajatus pitää päälimmäisenä mielessä.
Mantorpissa 2012 tuli ratailtua koko lauantai-päivä välillä ahtoputkia kiristellen. Pakopaineista ja yläpään ahdistuksesta johtuen ei kaasu pohjassa tohdinnut ajella koko takasuoraa, hauskaa oli silti. Ekon ensimmäinen Dynolappukin tuli ajettua laihoilla ratasäädöillä ja yllättäen tulokseksi tuli 100,5kW. Ahdistusalueella 3500-6000rpm hevosia on tasaisesti 120-136hv. Tavoitteet on siis täytetty. =)
Koko projektikerronnan voi katsoa täältä.
Itse Jettaan liittyvää historiaa voi tarkastella täältä.
Juutuubissa:
Eka käyntikerta
Herkkyyttä?
Kevyt kiihdytys 2011
Radalla Mantorpin sateessa 2012
Aamupahoinvointia
Vuosimallia '98 oleva Vento ajautui minulle keväällä 2007 ja on siitä lähtien kokenut pikku hijaa kaikenlaista muutosta. Jostain kumman syystä auton "jenkittäminen" on ollut osana harrastusta ja pientä osaa tulee Atlantin ylitse aina silloin tällöin. Muuten tällaisessa ajoautossa on tyyli semmoinen herrasmiesmäisen sporttinen. Tätä kirjoittaessa mittarilukema huitelee jossakin 440tkm huitteilla ja lisää tulee koko ajan.
Listaa muutoksista perus CL-tasoon:
Alusta:
- Vogtland Coiloverit (olen todella tyytyväinen näihin, entiset olivat D2 street)
- Vahvistetut etutukivarret Audi TT:n umpikumipuslilla
- Vr6 levyjarrullinen ja vakaajallinen taka-akseli
- Strongflexin uretaanipuslat takana
- Takana 20mm levitystä per puoli kiinteänä
Jarrut
- 280mm etujarrut Audi S2:n Girling 60 tuplamäntäsatuloilla ja EBC yellowstuff-paloilla.
- 25,4mm jarrupääsylinteri
- Takana VR6-satulat normi levyillä ja EBC yellowstuff-paloilla.
- Teräspunosletkut ympäriinsä ja uusitut jarrulinjat
Ulkona
- Mk3.5 Cabrion pikkupeilit
- InPro tummat ajovalot releytettynä
- Ranskan mallin Hellan sumarit, tummat vilkut
- Venton orkkis VR6-lippa. Ehtinyt tosin ottamaan jo osumaa elämänsä varrella.
- Kontissa lukee Venton sijasta "Jetta"
- Etumaski maalailtu vähän poikkeavammaksi
- Ovenkahvat maalattu
Sisällä
- Vento VR6 Recaron sisusta
- Mk3.5 cabrion ratti joka on saanut alcantaraa päällensä Virossa
- USA-mallin keskikonsoli kokonaisuudessaan, eli takana myös mukiteline
- ICT kaaviovalaistu vaihdevatkain Neuspeedin vaihdevälin lyhentimellä
- VDO comfort lock keskuslukituksen kauko-ohjaus
- Jetta-alumiinilistat kynnyksissä
- W8 sisävalo
- IV-mallin Aurinkolasikotelo
- Kohtuu raskasta SQ hifiä.
- Ym. pientä hilpettä siellä täällä
Alla
- Kesällä 16x7" Porschen Teledialit Toyon T1R renkuloilla
- Talvella Rellun Speedline Turbinet 15" koossa ja Hakka5:lla
Konehuoneessa
- EkoTD
- Dubsonicin 2,5" rööri kahdella vaimentimella ja katin kuvatuksella
- 02m DRW 6-vaihteinen loota, alkuperäinen oli 020 loota koodia DFP
- Sachsin vakio 240mm kaksoismassapaketti
- 700x140x65 välijäähdytin 57mm ahtoputkistolla
- Avarrettu ilmanputsarikotelo
- Kerääjäsäiliö
- RSD konepellin pumput sun muuta kiiltävää hilpettä
Tulossa
- R32 pysäyttimet eteen? (Käy melkein bolt-on)
- Toinen nokka
- Uusi ahdistin tai vanhan muokkausta
- Paksummat vakaajat eteen ja taakse
- Porschen vanteita
- Jokavuotisia ruostetalkoita
Ekon historia, osa 1. Kohtaaminen
Kuten monilla tämän foorumin ihmisillä, satuinpa eräänä päivänä törmäämään monenkin tuntemaan dieseljogurttiin, eli Aki-76:een. Nimimerkki lienee tuttu kaikille jopa maailmanlaajuisesti ja silloin tällöin Akin käsistä on ilmestynyt vallan mielenkiintoisia kokoonpanoja. Tämä Jetan elämässä merkittävä hetki lienee tapahtunut heinäkuussa 2007, jolloin hain Akin purkuautosta osasia. Erittäin savuisissa porukoissa hetken pyörittyäni Akin dieselintuoksuiset jutut alkoivat jostain kumman syystä kuulostaa vallan mielenkiintoisilta ja silloisella Uudenkylän pajalla tuli vietettyä tovi jos toinenkin. Jetasta otettiin kaikki irti, mitä pikkuahtimen läpi järkevästi ja paikkoja hajoittamatta meni - ihan kivastihan se vakiohiluilla kulki.
Ekon historia, osa 2. Vihreää ja sinistä
Loppuvuodesta 2009 alkoi sitten ajatus Jetan koneen rakentamisesta, sillä 360tkm veivattu motori alkoi vuotaa sieltä täältä, joten tiivistysremontti olisi pitänyt ainakin tehdä. Työnantajan vapauttaessa puolet työajasta moottorin rakentaminen tuntui ihan mukavalta ja halvalta tekemiseltä. Tosin totuus loppusummasta ei ole paljastunut vieläkään, kun en ole uskaltanut sitä laskea.
Ensimmäiseksi lyötiin speksit pöytään, eli 40tkm vuosivauhtia ajettavassa autossa pitää olla ajettavuus ja kulutus kohdallaan. Akiltahan on tullut pääosin tehokkaita paketteja, mutta tämän projektin spekseiksi lyötiin 4l/100km ja 100kW tehoa. Ei mitään hirveitä siis, mutta tuollaisella paketilla vehkeet pysyvät varmasti nipussa ja kulutus on kohtuullinen. Eko-ajatusta pönkittämään mieleeni tuli heti otsikossa ja kuvissa näkyvä väritys. Tavoitteenahan oli saada eko kasattua Mantorppiin 2010 kesäksi. Loppupeleissä paketista tuli suurinpiirtein seuraava:
- AHU:n hoonattu ja linjaoikaistu lohko
- Uudempi TDi / SDi kampiakseli, syystä että kunkkupultti on 16mm ja alapyörän kiinnitys on D-mallisellä päällä, joka tarjoaa aaz:n vastaavaa huomattavasti kestävämmän ratkaisun. Lisäksi kohtuullisen tarkka tasapainoitus vauhtipyöräpaketin kanssa.
- Veivit ovat PD TDi:stä
- Uudet Mahlen männät keraamipinnoitteella
- SDI:n 360 voidellut kampuranlaakerit. Kaikissa laakeripinnoissa nanopinnoitteet.
- Custom apuakseli
- Girdle-levy tukevoittamaan lohkoa, vaikka teholla ei tämän kanssa tulla juhlimaan.
- Kytkin on Sachsin race-asetelma vakiolevyllä ja kevennetyllä vauhtiksella
- Uusi Vegen kansi, joka on kaivettu ja pinnoitettu keraamilla
- Ahtimeksi hyväksi havaittu Schwitzerin s1bg, joka on täysremontoitu ja keramisoitu
- AFN pakosarja
- Ahtimelta lähtee 2,5" downpipe auton alle. Hukkaporttiosasta erillinen pilli alas.
- Imusarja ACV muokattu yhdellä plenumilla.
- Ivecosta peräisin oleva 11mm pumppu, kierrokset 6000rpm ja 1.6td:n nokkalevy.
- Rempatut isorunkoiset aazin suuttimet, avautumispaine 175bar
- Uudet apulaitteet ja pikkuosat kaikin puolin.
Ekon historia, osa 3. Rakennustalkoot
Heti vuodenvaihteen maisemissa 2010 alkoi projekti tutkimalla Uudenkylän pajan hyllyjä. Sieltäpä löytyi AHUn lohko, joka lähti puhallukseen ja sai päällensä ekosinistä väriä. Lisäksi pieni hoonaus ja sen piti olla sillä hyvä. Puoli vuotta myöhemmin todettiin vähän toista...
Kansiaihioksi otettiin hyväksi todettu Vegemotor, josta Aki kevensi tarvittavan määrän tavaraa pois. Venttiilit ovat vakiot, tosin seetien muotoilua ja upotuksia harrastettiin.
Nokka on R-koneistuksen 1083 profiililla oleva tuote, 256 astetta ja muistaakseni 10,5mm nostoa.
Männät ovat vakiokokoiset uudet Mahlen tuotteet, jotka saivat keraamia niskaansa.
Ehkä vähän liioiteltua, mutta lohkon tukilevy tuli Akin pajan perinteiden mukaan asennettua. Kestäähän alakerta ainakin nipussa.
Ahtimeksi löytyi normipaketeissa erittäin hyväksi perusmutkaksi havaittu Schwitzerin S1BG. Ennen täydellistä huoltoa mallailtiin AFN:n pakosarjaa koneen kylkeen ja haettiin ahtimen asento mallailumoottorin avustuksella.
Ekon historia, osa 4. Vuosi lisää
Toukokuussa 2010 piti sitten alkaa lyömään pultteja momenttiin ja hommahan kaatui heti kättelyssä kampiakselin jumiutumiseen. Osat levälleen ja lohko kampuralinjan oikaisuun. Tässä välissä käytiin Mantorpissa vanhalla koneella ja luistavalla kytkimellä. Oma työtilannekin oli muuttunut hiljaiselosta lähinnä infernaaliseen kiireeseen, joten koko kesä meni Ruotsin reissun jälkeen ilman että koneelle tapahtui mitään. Tosin lohkon koneistusreissukin otti aikansa. Loppuvuodesta 2010 alettiin taas paneutumaan itse aiheeseen ja vuodenvaihteessa 2011 aloitettiin koneen kasaus uudelleen.
Apuakselit on todettu näissä vehkeissä sen verran herkäksi paikaksi, että päätin teettää oman version aiheesta. Tähän liitettiin ratas hajonneesta akselista ja hyvä tuli. Painoa on suurinpiirtein saman verran kuin originaalissakin.
Kone kasattiin tammikuussa 2011 nippuun ja kevät meni pikkuhilujen etsimisessä ja asentamisessa. Tarkoituksena oli semmoinen kohtuullisen pikainen viikon projekti, koska auto on ajoauto, eikä tykkää seisomisesta.
Toukokuun vaihteessa 2011 kone sitten vaihtui. Kelit suosivat ja Heinolasta Nastolaan pääsi moottoripyörällä, joten kulkeminenkaan ei ollut ongelma. Vanha pois, konetilan perusteellinen pesu, vaihdevisuston huolto sun muuta ja uutta sisään.
Viikonloppuna aloitettiin ajamalla vanhalla koneella sisään ja tasan viikon päästä oltiin hitsaamassa uuden koneen alasputkea kiinni putkistoon Dubsonicin pajalla. Arkipäivinä kerkesi hyvin käymään töissäkin ja illaksi tiesi mihin oli menossa.
Kuukausi sisäänajoa ja kohti Mantorppia. Ekon sähkömekaaninen pumppu 10mm nestepäällä ei oikein tuottanut muuta kuin savua vaihtelevan määrän. Kävin kuitenkin ratailemassa Mantorpissa tällä kokoonpanolla. Blingiä oli muidenkin ihasteltavaksi ja kulkua puuttui. Kuitenkin ihan palkitseva reissu puolentoista vuoden uurastuksen tuloksena.
Ekon historia, osa 5. Herkkyyttä
Elokuussa 2011 päätimme sitten kokeeksi vaihtaa Akin 11mm rungolla olevan Ivecon pumpun kiinni ja yhteen ääneen totesimme poistaneemme ongelman. Tosin tuon mörköpumpun säädöt olivat muuten jotain muuta kuin mitä tähän projektiin haettiin, mutta herkkyys oli jotain aivan uskomatonta. Minimisyötöillä sitten ajeltiin muutama kuukausi ja samalla hankin ihkauuden 11mm pumpun, joka kävi Ylivieskassa hoidettavana. Job done. Isosta pumpusta huolimatta kulutus on pysynyt vitosen huitteilla.
(Puoli tankkia ja 600+ kilometriä, ihan kiva...)
Tuon pumpun vaihdon jälkeen paketille ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, vaan sillä on lähinnä ajettu paikasta toiseen kärryn kanssa ja ilman. Osasyyllisenä projektihiljaisuuteen lienee ostamamme vuoden 1957 talo. Vuoden aikana mittariin ilmestyi palttiarallaa 40tkm ja sama tahti jatkuu. Suunnitelmissa on nyt kokeilla vielä vanhalla ahtimella yksi pakosarjan muutos ja nokan vaihto. Jos homma ei ala näillä skulaamaan, niin sitten vaihdetaan mutka astetta isompaan. Kuitenkin pitäisi se käyttöauto-ajatus pitää päälimmäisenä mielessä.
Mantorpissa 2012 tuli ratailtua koko lauantai-päivä välillä ahtoputkia kiristellen. Pakopaineista ja yläpään ahdistuksesta johtuen ei kaasu pohjassa tohdinnut ajella koko takasuoraa, hauskaa oli silti. Ekon ensimmäinen Dynolappukin tuli ajettua laihoilla ratasäädöillä ja yllättäen tulokseksi tuli 100,5kW. Ahdistusalueella 3500-6000rpm hevosia on tasaisesti 120-136hv. Tavoitteet on siis täytetty. =)
Koko projektikerronnan voi katsoa täältä.
Itse Jettaan liittyvää historiaa voi tarkastella täältä.
Juutuubissa:
Eka käyntikerta
Herkkyyttä?
Kevyt kiihdytys 2011
Radalla Mantorpin sateessa 2012
Aamupahoinvointia